KOULUKIUSAAMINEN
Varmaan monelle mm. nämä sanat ovat
tuttuja: läski, ruma, idiootti, homo, nörtti.. Minulle ainakin. Olen kuullut
näitä tuttuja sanoja yhdeksän vuoden ajan. Lopulta alkaa ajattelemaan että
mikään ei auta, tuntuu vain siltä että ansaitsee tulla kiusatuksi.
http://improbatur.fi/wp-content/uploads/2014/11/6649191183_0b8507bbcf_o.jpg
Kun lähdin ensimmäiselle luokalle
ajattelin, että pääsen aloittamaan mukavassa koulussa ja saan paljon uusia
kavereita. Mutta mitä oikeasti tapahtui nauramista ja haukkumista kun olin
erilainen. kolmannen luokan puolessa välissä vaihdoin koulua Lannevedelle,
vihdoin ajattelin että kiusaamiselle tulisi muutos.
http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/files/ohjelmat/u3447/koulukiusaaminen_janhunen.jpg
Niinhän sille tulikin, puoleksi
vuodeksi. No ajattelin kuitenkin että tämä on positiivista, koska olin saanut
uusia kavereita.Nelos Luokalta- kuudennelle luokalle sitä jatkui taas. Minua
haukuttiin läskiksi, rumaksi ja mikä oli pahinta minun omaa isääni haukuttiin.
Isäni on minulle tosi tärkeä eikä kiusaajat ymmärtänyt vaikka sanoin heille:
’’Tiedättekö kuinka paljon nuo sanat sattuvat?’’. Mutta ei sitä ymmärretty,
kävin kuraattorilla sanomassa asiasta. Toistin samat asiat moneen kertaan että
saataisiin kiusaajille joku rangaistus, mutta se ei auttanut mitään.
Kiusaamista jatkui silti, vaikka olin sanonut siitä aikuisille.
Ala-asteen jälkeen varmasti moni
odottaa yläasteen alkua.. Minä en juuri odottanut, olisin vain halunnut
kesäloman jatkuvan koko loppuelämäni. No pakkohan sitä oli yläasteelle mennä,
eihän töitä saa ilman ammattia ja ammattia ei saa ilman koulutusta.
http://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/Uutisen%20kuvat/Koulukiusaaminen.jpg
Seitsemäs Luokka lähti miten lähti.
Minulla oli kavereita ylemmillä luokilla ja pyörin heidän kanssaan, koska en
uskaltanut tutustua kehenkään. Sain vanhoilta kavereilta apua joissain
oppiaineissa ja kaikki meni aluksi niin kuin pitikin.
Suurin ongelma tuli siinä kun
kiusaaminen jatkui… Tällä kertaa kiusaaminen oli kuitenkin paljon pahempaa ja
rajumpaa. Minun haukkuminen ei enää paljoa liikuttanut minua, mutta kun
kiusaajat tajusivat sen parissa päivässä. Niin jo oltiin tönimässä, vedettiin
ovia kiinni nenän edestä ja minua ei edes päästetty joistain ovista sisälle.
Lopulta alkoi tuntua sille että
ansaitsen kaiken tämän ja että se oli ihan oikein minua kohtaan. Tutustuin
kyllä uusiin ihmisiin seitsemännellä luokalla, kuitenkin suurimmaksi osaksi
vain omiin luokkalaisiin. Viimein tuli se asia mitä kaikkein eniten pelkäsin
olin YKSIN. Kiusaajat keksivät myös uuden haukkuma sanan mitä kuuli aina
välillä.. vaikea uskoa että sillä sanalla minua haukuttiin, koska minusta
ketään tyttöä ei saisi haukkua sillä sanalla. No kiusaajien silmissä olin
huora….
http://img.scoop.it/9_jB2CVAwsNFkJfxl8CWEDl72eJkfbmt4t8yenImKBVvK0kTmF0xjctABnaLJIm9
Se murti minut aikalailla, aloin olla
koulusta tosi paljon pois ja niitä poissaoloja kyllä myös tulikin. Koulupelko
veti minut mukanaan niin syvälle, että hyvä jos kävin koulussa kerran viikossa
ja jäin myös todella paljon jälkeen jokaisessa aineessa. Lopulta kun uskalsin
mennä kouluun olin ahdistunut ja ajattelin että kiusaaminen loppuisi kun olin
vähän aikaa pois koulusta. Kuitenkin, se vain paheni minun päälle alettiin
tönimään ihmisiä.
Seitsemän ja puolen vuoden jälkeen
aloin stressata sekä myös masentua koulukiusaamisesta. En myöskään aikonut
kertoa kenellekään koulukiusaamisesta enkä myöskään kertonut. Kunnes masennuin
pahasti seitsemännellä luokalla, en vain masentunut vaan aloin käyttää
päihteitä ja ajatella itsemurhaa kunnes loppujen lopuksi kokeilin sitä.
http://4.bp.blogspot.com/-yQegtIYcgic/UMHpBg67fCI/AAAAAAAAABk/VY_a7L80bFQ/s1600/bullying.jpg
Lopulta uskaltauduin yhdeksännellä
luokalla käymään psykologilla, koska olin saanut suuret masennuspisteet
terveydenhoitajan testissä. En aluksi uskaltanut kertoa mitään
koulukiusaamisesta. Kun olin käynyt psykologilla muutaman kerran uskalsin
kertoa kaiken. Psykologi oli todella hämmentynyt mitä kaikkea olin kokenut ja
en ollut kertonut kenellekään siitä mitä olin itselleni tehnyt tai mitä olin
kokenut. Käyn psykologilla edelleen puhumassa kiusaamisesta. Omille
vanhemmilleni en kertonut asiasta kun vasta sitten kun olin niin masentunut,
että en pystynyt pitämään mitään sisälläni. Hyvät ystäväni kuuntelivat minua
alusta alkaen, mutta sanoin heille että he eivät kertoisi kenellekään että
minua kiusataan. Se vaikutti hyvältä ratkaisulta silloin.
Oma tilanteeni ratkesi siten, että
annoin lopulta asian vain olla. En halunnut viedä asiaa eteenpäin, vaikka se
jälkeenpäin harmittaa todella paljon. Kiusaajat ei joutuneet vastuuseen
teoistaan, eikä he ole lopettanut kiusaamista vieläkään. He kiusaavat muita
viattomia koululaisia nykyään. Minulta kysyttiin että haluaisinko sanoa
kiusaajien nimet että asia saataisiin eteenpäin. Olin kuitenkin niin
peloissani, luulin että jos sanon heidän nimet he alkavat kiusaamaan minua vain
entistä enemmän. Jätin asian selvittämättä ja jatkoin elämääni normaalisti,
vaikka on vaikea katsoa kiusaajia ettei se sattuisi minuun.
Kiusaaminen vaikuttaa koko elämän
ajan ja jättää vakavat pelot itsellesi. Kun haet uuteen kouluun pelkäät että
sinua aletaan kiusaamaan sielläkin, koska sinua kiusattiin edellisessäkin
koulussa. Kannattaa kertoa kiusaamisesta edes jollekin, hän saattaa edes vähän
ymmärtää sinua. Minä en kertonut ja kadun sitä edelleen.
ÄLÄ SIIS JÄÄ YKSIN!
